Vihdoin perillä!
Saavuin tänne siis tiistai-iltana, lento oli hieman myöhässä niin kuin mun kaikki lennot yleensä on, mutta olin vihdoin perillä noin 19.30. Lentokentällä oli ihan epätodellinen fiilis, musta tuntui että olisin voinut olla missä päin maailmaa tahansa, eikä sitä oikein sisäistänyt että oon laskeutunut maahan jossa tuun asumaan seuraavat 5 kuukautta. Brysselin lentokenttä oli aika sekava ja matkalaukut löytääkseen sai kulkea pitkän matkan, portaita ylös ja välillä taas alas ja usko ois varmasti loppunut hyvin pian ellen ois etukäteen kuullut että tällainen tää lentokenttä on. Sain kerrankin mun laukun hyvin nopeesti ja sitten lähdin junalla Brysselin keskustaan ja siitä taksilla hotelliin, jossa yövyin ekan yön. Vein tavarat sinne ja sitten lähdin etsimään Comocomo - nimistä ravintolaa, josta saisin avaimet mun tulevaan kotiin. Olin siitä onnekas, että tää mun hotelli sijaitsi sattumalta aika lähellä tota ravintolaa samoin kuin mun asuntoa, eli pääsin kävellen harhailemaan ja etsimään niitä. Kartasta oli kyllä hyötyä, sillä täällä on paljon pikkukatuja ja risteyksiä jotka haarautuu moneen suuntaan ja kuljinkin ympyrää muutaman tovin ennen kuin se ravintola sitten löytyi, lopulta kylläkin aika helposta paikasta. Sain sieltä avaimet ja lähdin sitten etsimään tätä mun asuntoa, joka löytyikin onneksi aika pian lähistöltä. Tapasin yhden kämppiksistäni Kasperin ja se näytti mulle huoneeni ja esitteli taloa. En kuitenkaan viipynyt siellä kovin kauaa, koska mun piti vielä kiiruhtaa takaisin Comocomoon palauttamaan yleisavain sinne ennen sen sulkemisaikaa. Kävelin sitten Mäkkärin kautta hotellille ja oli aika ihanaa päästä vihdoin nukkumaan pitkän päivän jälkeen!
Hotelliaamiaisen jälkeen lähdin sitten taas asunnolleni laukkujen kanssa, tällä kertaa jäädäkseni sinne. Meidän ovi on toi minkä vieressä on kasa roskapusseja, ja se onkin yksi kummallinen asia täällä: roskapussit viedään kadunvarteen ja siitä joku ne sitten käy joskus keräämässä, mulle ei vielä ole selvinnyt että milloin. Joka tapauksessa, talossa on kerroksia neljä, sekä kellari josta löytyy suihku, pesukone ja tällä hetkellä vielä tyhjä huone, johon kuulemma jossain vaiheessa muuttaa joku. Ensimmäisessä kerroksessa on keittiö ja pääsy pienelle terassille joka ei kuitenkaan mitenkään ihan erityisen viihtyisältä. Toisesta ja kolmannesta kerroksesta löytyy makuuhuoneita ja neljännessä kerroksessa on yksi makuuhuone, pieni olohuone, kylppäri ja sieltä menee vielä kierreportaat yhden asukkaan ullakkohuoneeseen. Ihan viihtyisä tää on, kuvia sisätiloista laitan joskus kun jaksan niitä ottaa!
Tän talon julkisivu on muuten aika kaunis. Belgia on todellinen sarjakuvamaa, täältähän on kotoisin mm. Tintti, Lucky Luke ja Smurffit, ja tollasia sarjakuvaseiniä löytyy ympäri kaupunkia.
Heitettyäni laukut huoneeseeni lähdin tutkailemaan kaupunkia, koska en jaksanut jäädä yksin kämpälle hengailemaan kun ketään kämppiksiäkään ei ollut paikalla. Mulla alkaa maanantaina työharjoittelu, joten päätin lähteä etsimään sitä mun tulevaa työpaikkaani, jonne googlemapsin mukaan mulla olisi muutaman kilometrin kävelymatka asunnoltani. Lähdin siis taas kartan kanssa matkaan ja löysin Avenue Louiselle aika helposti, tosin muutaman kerran ystävälliset ohikulkijat tulivat kysymään tarvinko apua. Näytinkin varmaan aika turistilta kartta kädessä ja kamera kaulassa :D Avenue Louise on iso katu Brysselin keskustassa ja tulevan työpaikankin ovi löytyi sitten pienen etsinnän jälkeen sieltä. Aika hyvin oli piilotettu kuitenkin! Suuntasin sitten samaa reittiä takaisin kotiin päin ja yritin painaa maamerkkejä mieleeni, että muistaisin ton reitin seuraavankin kerran. Oon onnekas, että mun asunto sijaitsee keskustassa, koska siinäkin säästää jo paljon kun on kävelymatka lähes kaikkialle!
Kävin moikkaamassa Manneken Pis - patsasta, joka sijaitsee ihan Brysselin keskusaukion Grand-Placen tuntumassa vilkkaalla turistikadulla. Pikkuinen patsas on vain 55 metriä korkea, mutta aika suosittu kaveri kumminkin ja ympärillä parveilikin kovasti ihmisiä. Tällä kertaa pikkumies oli ihan naturellina, mutta kuulemma siltä löytyy 654 erilaista asua, johon se välillä puetaan.
Belgia on tunnettu myös vohveleistaan ja esimerkiksi tältä turistikadulta noita vohvelikojuja löytyi vieri vierestä. Pakkohan sellaistakin sitten oli maistaa! Pelkän vohvelin saisi eurolla, mutta hintaa tuli vähän lisää kun valitsin päälle banaania ja suklaata. Ehkä ens kerralla uskaltais kokeilla myös jätskillä, vaikkakaan en ymmärrä miten sellaisen syöminen onnistuisi kun tääkin oli jo vaikeaa. Mutta noin hyvää vohvelia en oo kyllä ennen maistanut, eli ei niitä turhaan kehuta!
Sitten lähdinkin ruokakaupan kautta kotiin, koska kello oli jo sen verran paljon, että olin luvannut tavata seitsemältä eli tunnin päästä tulevan kämppikseni Lilyn (josta kirjoitin viime merkinnässä) ja hänen kavereitaan. Mentiin viiden minuutin kävelmatkan päässä olevaan istuskelubaariin ja siellä vierähtikin monta tuntia jutellessa ja nauraessa. Oon hirveän iloinen, että oon jo tutustunut ihmisiin täällä koska yksin jääminen uudessa ja vieraassa paikassa ois ehkä pahinta mitä voisin kuvitella.
Belgian seikkailu on siis lähtenyt hyvin käyntiin ja nyt toi sadekin näyttää loppuneen, eli taidan vihdoin uskaltautua ulos ja tutkimaan vähän kaupunkia. Ens kertaan!
Ps. Otsikko lainaus Audrey Hepburnilta :)
Hotelliaamiaisen jälkeen lähdin sitten taas asunnolleni laukkujen kanssa, tällä kertaa jäädäkseni sinne. Meidän ovi on toi minkä vieressä on kasa roskapusseja, ja se onkin yksi kummallinen asia täällä: roskapussit viedään kadunvarteen ja siitä joku ne sitten käy joskus keräämässä, mulle ei vielä ole selvinnyt että milloin. Joka tapauksessa, talossa on kerroksia neljä, sekä kellari josta löytyy suihku, pesukone ja tällä hetkellä vielä tyhjä huone, johon kuulemma jossain vaiheessa muuttaa joku. Ensimmäisessä kerroksessa on keittiö ja pääsy pienelle terassille joka ei kuitenkaan mitenkään ihan erityisen viihtyisältä. Toisesta ja kolmannesta kerroksesta löytyy makuuhuoneita ja neljännessä kerroksessa on yksi makuuhuone, pieni olohuone, kylppäri ja sieltä menee vielä kierreportaat yhden asukkaan ullakkohuoneeseen. Ihan viihtyisä tää on, kuvia sisätiloista laitan joskus kun jaksan niitä ottaa!Tän talon julkisivu on muuten aika kaunis. Belgia on todellinen sarjakuvamaa, täältähän on kotoisin mm. Tintti, Lucky Luke ja Smurffit, ja tollasia sarjakuvaseiniä löytyy ympäri kaupunkia.Heitettyäni laukut huoneeseeni lähdin tutkailemaan kaupunkia, koska en jaksanut jäädä yksin kämpälle hengailemaan kun ketään kämppiksiäkään ei ollut paikalla. Mulla alkaa maanantaina työharjoittelu, joten päätin lähteä etsimään sitä mun tulevaa työpaikkaani, jonne googlemapsin mukaan mulla olisi muutaman kilometrin kävelymatka asunnoltani. Lähdin siis taas kartan kanssa matkaan ja löysin Avenue Louiselle aika helposti, tosin muutaman kerran ystävälliset ohikulkijat tulivat kysymään tarvinko apua. Näytinkin varmaan aika turistilta kartta kädessä ja kamera kaulassa :D Avenue Louise on iso katu Brysselin keskustassa ja tulevan työpaikankin ovi löytyi sitten pienen etsinnän jälkeen sieltä. Aika hyvin oli piilotettu kuitenkin! Suuntasin sitten samaa reittiä takaisin kotiin päin ja yritin painaa maamerkkejä mieleeni, että muistaisin ton reitin seuraavankin kerran. Oon onnekas, että mun asunto sijaitsee keskustassa, koska siinäkin säästää jo paljon kun on kävelymatka lähes kaikkialle!
Kävin moikkaamassa Manneken Pis - patsasta, joka sijaitsee ihan Brysselin keskusaukion Grand-Placen tuntumassa vilkkaalla turistikadulla. Pikkuinen patsas on vain 55 metriä korkea, mutta aika suosittu kaveri kumminkin ja ympärillä parveilikin kovasti ihmisiä. Tällä kertaa pikkumies oli ihan naturellina, mutta kuulemma siltä löytyy 654 erilaista asua, johon se välillä puetaan.
Belgia on tunnettu myös vohveleistaan ja esimerkiksi tältä turistikadulta noita vohvelikojuja löytyi vieri vierestä. Pakkohan sellaistakin sitten oli maistaa! Pelkän vohvelin saisi eurolla, mutta hintaa tuli vähän lisää kun valitsin päälle banaania ja suklaata. Ehkä ens kerralla uskaltais kokeilla myös jätskillä, vaikkakaan en ymmärrä miten sellaisen syöminen onnistuisi kun tääkin oli jo vaikeaa. Mutta noin hyvää vohvelia en oo kyllä ennen maistanut, eli ei niitä turhaan kehuta!
Sitten lähdinkin ruokakaupan kautta kotiin, koska kello oli jo sen verran paljon, että olin luvannut tavata seitsemältä eli tunnin päästä tulevan kämppikseni Lilyn (josta kirjoitin viime merkinnässä) ja hänen kavereitaan. Mentiin viiden minuutin kävelmatkan päässä olevaan istuskelubaariin ja siellä vierähtikin monta tuntia jutellessa ja nauraessa. Oon hirveän iloinen, että oon jo tutustunut ihmisiin täällä koska yksin jääminen uudessa ja vieraassa paikassa ois ehkä pahinta mitä voisin kuvitella.
Belgian seikkailu on siis lähtenyt hyvin käyntiin ja nyt toi sadekin näyttää loppuneen, eli taidan vihdoin uskaltautua ulos ja tutkimaan vähän kaupunkia. Ens kertaan!
Ps. Otsikko lainaus Audrey Hepburnilta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti