Work and play they're never okay to mix the way we do.

Olen viime aikoina keskittynyt tässä blogissa kirjoittamaan vapaa-ajastani Brysselistä ja erilaisista reissuista joita olen täältä käsin tehnyt, joten ehkä nyt olisi korkea aika kertoa myös vähän tästä työharjoittelustani, joka on syy miksi ylipäänsä tähän kaupunkiin kolme kuukautta sitten saavuin. 

Suoritan työharjoitteluani siis Scancoming-nimisessä "incoming-matkatoimistossa" - tämän parempaa suomenkielistä vastinetta en keksi sanoille incoming tour operator tai destination management company. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, niin Scancoming ei siis ole sellainen matkatoimisto, jonka kautta asiakkaat varaavat itselleen lomamatkoja jonnekin lämpimään, vaan Scancoming tekee yhteistyötä mm. suomalaisten matkatoimistojen kanssa ja hoitaa näiden asiakkaille esimerkiksi hotelli- ja ravintolavarauksia, lentokenttäkuljetuksia sekä opaspalveluita. Suurin osa varauksista taitaa kohdistua Brysseliin, mutta myös muihin Belgian kaupunkeihin ja Luxembourgiin.

Scancoming on suomalainen  yksityisessä omistuksessa oleva yritys, joka perustettiin vuonna 1977 ja ensimmäinen toimipiste oli Lontoossa. Nykyään Scancoming toimii viidessä maassa ja seitsemässä kaupungissa Euroopassa: Englannissa (Lontoo), Ranskassa (Pariisi & Nizza), Irlannissa (Dublin), Belgiassa (Bryssel) sekä Espanjassa (Barcelona & Malaga). Tämä Brysselin toimisto perustettiin vuonna 2000 ja se sijaitsee Avenue Louisella, eli vähän tällaisella kaupungin "fancymmalla" alueella. Työntekijöitä täällä on tällä hetkellä kolme, joista yksi on suomalainen. Eli toimisto on aika pieni, mutta ilmapiiri sitten sitäkin parempi. :)

Ylemmässä kuvassa näkyy toimistomme keittiö ja alemmassa toinen työhuoneista. Täällä työskentelevät Tiina ja Tania, ja tuo oikea nurkkapöytä kuului ennen minulle, mutta nyt siinä istuu viime kuussa aloittanut uusi työntekijä Matthias. Täällä on siis myös toinen työhuone, jonka ovi pilkottaakin vähän tuolla ylemmässä kuvassa, ja nykyään mulla on sitten käytössäni ihan oma huone.

Täällä siis istun minä, ja vaikka oma työhuone kuulostaakin ehkä hienolta, niin ihan aina en siitä niin kovin innoissani ole. Onneksi voin edes kuunnella radiota, muuten olisi ajoittain aika hiljaista! Toinen huono puoli on, että tähän huoneeseen ei paista aurinko eikä lämmitys toimi kunnolla, joten vaikka ulkona olisi lähemmäs 20 astetta lämmintä, niin minä istun täällä kolme paitaa päällekkäin ja palelen silti... Muuta valittamista ei sitten olekaan. ;)

Mun työaika täällä on 9-17, mikä on ihan mukavaa niin säästyy epäinhimmillisen aikaisilta herätyksiltä. Mun joka päiväisiin tehtäviin kuuluu laskujen teko, erilaisten papereiden skannaaminen, postin haku ja avaaminen sekä varausten teko. Scancomingin asiakkaita on siis ihan yksittäiset (liike)matkustajat kuin ryhmätkin, ja mä hoidan noita individual-varauksia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että aluksi saan esimerkiksi suomalaisen matkatoimiston agentilta sähköpostia, että asiakas tarvitsisi majoitusta vaikkapa nyt Brysselistä jollekin tietylle ajankohdalle. Joskus asiakkaalla on heti jokin tietty hotelli toiveena tai saan esimerkiksi jonkun kokouspaikan osoitteen, jonka läheisyydestä hotellia toivotaan, joskus taas täytyy lähettää takaisin hieman tarkentavia kysymyksiä, että minkä tasoista majoitusta tai mistä päin kaupunkia sitä hotellia halutaan. Tämän jälkeen sitten alan etsiä asiakkaalle sopivaa hotellia, ja jos asiakkaalla ei siis ole mielessä yhtä tiettyä hotellia, niin yleensä tiedustelen puhelimitse muutamasta eri hotellista saatavuutta ja hintaa, jonka jälkeen lähetän asiakkaallle tarjouksen hotellista. Mikäli asiakas sitten hyväksyy tarjouksen, niin teen varauksen hotellille. Joskus taas ensimmäisestä tarjouksesta ei löydy sopivaa vaihtoehtoa, ja pitää etsiä jotain muuta. Toisinaan varausta ei taas synny ollenkaan, mikä on tietysti aina vähän turhauttavaa kun on tehnyt "turhaa työtä", mutta toisaalta jokaisesta tapauksesta oppii jotain.

Tällaista tämä siis on! Noiden yllämainittujen asioiden lisäksi teen kaikenlaisia sekalaisia juttuja myös aina välillä, esimerkiksi välillä saatan käydä kaupassa ostamassa lisää paperia tai muita toimistotarvikkeita, teen hotellikuvauksia varausjärjestelmäämme Tourplaniin, vien kirjeitä postiin yms. Työ on ihan mukavaa silloin, kun tekemistä on, mutta hiljaisempina päivinä aika käy väistämättä pitkäksi kun toisinaan mulla ei ole kuin muutama varauksen teko päivässä. Ihmiset ei selvästikään enää nykyään käytä niin paljon matkatoimistojen palveluita  varatessaan yksittäisiä matkojaan - sen sijaan ryhmävarauspyyntöjä tulee runsaasti, mutta niitä nyt en ainakaan vielä tee. En usko, että tämä on ihan sitä työtä, mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä, sillä 8 tuntia tietokoneen ääressä istuminen on mun mielestä vähän puuduttavaa ja mieluummin olisin asiakkaiden kanssa tekemisissä kasvotusten. Hyvä puoli tässä on kuitenkin ollut se, että entisenä vähän puhelinkammoisena olen saanut rohkeutta siihen, kun joudun soittelemaan hotelleihin joka päivä ja hoitamaan asioita puhelimitse. 

Jos vielä jäi jotain kysyttävää tästä työharjoittelustani, niin vastailen mielelläni!

Paris is burning.

Matkustin perjantaina töiden jälkeen Pariisiin tapaamaan ystävääni Aidaa, joka on siellä työharjoittelussa sekä toista kaveriamme Jania, joka puolestaan on työharjoittelussa Barcelonassa. Matkasin sinne Thalys-junalla, joka olikin vähän erilainen kokemus Lontoon Eurostariin verrattuna. Sinne matkustus muistutti lentokoneeseen astumista, kun junaan piti mennä turva- ja passintarkastusten kautta, mutta nyt sai vain suoraan hypätä junaan eikä passia tai matkalippua kysytty koko aikana menomatkalla. Tulomatkalla sitten kylläkin. Thalyksen junat olivat muutenkin paljon viihtyisämmät ja mukavammat! Matka Brysselistä Pariisiin kesti noin 1½ tuntia ja menopaluu-lippu maksoi mulle 90 euroa.

Viikonloppu Pariisissa oli ohi vähän liiankin nopeasti, etenkin kun sunnuntai meni ainakin mun osalta sairastellessa. Mutta ei se loppujen lopuksi kauheasti haitannut, koska syy miksi Pariisiin lähdin oli se, että menin tapaamaan kamuja!

Tää oli sekä mulle että Janille ensimmäinen kerta Pariisissa, joten keskityttiin luonnollisesti aika perusjuttuihin. Ekana iltana käytiin mm. katsomassa Riemukaarta sekä tietty Eiffel-tornia. Jälkimmäisestä mulla on kamerassani valehtelematta varmaan jotain 65234923 kuvaa, olin varsinainen turisti kuvatessani sitä jokaisesta mahdollisesta kuvakulmasta ja ostaessani katukauppiaalta pieniä Eiffeltorni-patsaita. Mutta olihan se nyt kaunis näky, kun tornin valot alkoivat vilkkumaan vasten tummaa yötaivasta!

 

Seuraavana päivänä saatiin nauttia Pariisin keväästä kun sää suosi ainakin aamupäivästä meitä ihanalla auringonpaisteella. Käytiin tsiigailemassa Notre Damea, syötiin crepet ja käveltiin Seinen vartta Louvrelle. Sisälle museoon ei kuitenkaan menty, kun jonot oli niin pitkät, niin kuin oikeastaan joka paikkaan minne oltaisiin ehkä haluttu mennä. Viikonloppu Pariisissa ei tosiaankaan ole tarpeeksi pitkä aika!

Illalla nautittiin pariisilainen illallinen opiskelijabudjettiin sopivasti Aidan asunnon lattialla ja käytiin sitten hieman katsomassa kaupungin yöelämääkin. Yksi mun kaveri Brysselistä sattui samaan aikaan Pariisin myös mikä oli ihan hauskaa, vaikka tästä pienestä flunssasta johtuen mun menojalka ei ollutkaan ehkä ihan samanlaisessa vauhdissa kuin tavallisesti.

 

Seuraavana aamuna (lue: Janin herättyä noin puoli kolmelta) käytiin nauttimassa terveellinen Mäkki-aamiainen, jonka jälkeen suunnattiin takaisin Aidan luokse, koska edellisiltainen sade ei ainakaan yhtään helpottanut mun oloa, joten päivä kuluikin lähinnä sängyssä maaten. Asiaankuuluvasti tuijoteltiin Disneyn Notre Damen kellonsoittaja-leffa ja syötiin patonkia ja mansikoita. Illalla palasin yhdeksän junalla Brysseliin ja jäi kyllä sellainen olo, että Pariisiin on palattava!

Maastricht

Oon yleensä aika spontaani matkustaja, enkä useinkaan tajua ottaa hirveästi etukäteen selvää matkakohteistani. Toisaalta se on kiva; tykkään seikkailla ja yllättyä. Toisaalta se taas aiheuttaa monesti päämäärätöntä harhailua, mikä sekin tosin on usein aika kivaa. Viikonlopun matkakohteestani Maastrichtista tiesin sen verran, että se on Alankomaiden vanhin kaupunki. Vietettiin siellä lauantaipäivä Lilyn, Lisen ja Donaghin, sekä tämän hollantilaisen kaverin Antonin kanssa. Mukana oli siis lähes paikallinen opas! Ehkä sitten ei haitannutkaan, että ennakkotietoni kaupungista oli varsin rajalliset... Maastricht oli mainio kohde myös siksi, että junamatka Brysselistä kesti yhden vaihdon kanssa hieman yli 1½ tuntia ja menopaluu-lippukin maksoi vain 15 euroa.

 

Jotain mitä kaipaan Brysselissä: vesi. Oon aina asunut veden äärellä, Tampereella se oli koski ja järvet, Helsingissä meri. Maastrichtissa oli aika nättiä, vaikkei se harmaan taivaan ansiosta näistä kuvista ehkä niin hyvin välitykään.

Käytiin aika ihanassa kirjakaupassa, joka oli rakennettu vanhaan kirkkoon.

Sää suosi meitä sikäli, että ainakin vältyimme vesisateelta. Ilma muuten tosin oli aika hyytävän kylmä, mutta sitä kompensoi onneksi kaupungissa vallinnut iloinen karnevaalitunnelma. Oli paraateja, musiikkia ja ihmisiä hassuissa asuissa. Kun käveltiin kapeaa katua pitkin, ihmiset heitti meidän päälle paperikonfetteja, joita löydän edelleen mun taskuista ja vaatteista ja mun huoneeni lattia on täynnä niitä...

Päätettiin yrittää sulautua joukkoon, ja käytiin ostamassa rekvisiittaa naamiaiskaupasta.

Kaiken kaikkiian oli hauska ja piristävä päiväreissu, ja Maastricht oli nätti pikkukaupunki. Veikkaan, että kesällä sillä olisi vielä enemmän annettavaa!

Holiday

Täällä työharjoittelussa meille kuuluu samat lomat kuin olisi koulussa Suomessakin, ja viime viikko oli hiihtolomaa. Itse päätin pitää tuon viiden päivän loman kahdessa erässä, ja viime viikolla lomailin siis kolme päivää, kun sain pari kivaa kaveria kylään tänne Brysseliin.

Kaverini Laura, joka on työharjoittelussa Scancomingin Lontoon toimistossa, junaili tiensä tänne keskiviikkona. Vieläkin tuntuu ihan hassulta, että parissa tunnissa pääsee junalla maasta toiseen, ja tää matkustamisen helppous onkin ihan varmasti yksi asia mitä tuun kaipaamaan Suomeen palattuani. Joka tapauksessa, Lauran juna oli täällä neljältä ja sinä päivänä ei ihan hirveästi mitään jaksettu tehdä. Vaihdettiin parin viikon aikaiset kuulumiset ja illalla suunnattiin elokuviin katsomaan vihdoin Sofia Coppolan uusi leffa Somewhere. Käytiin söpössä Actor's Studio - nimisessä leffateatterissa, jossa oli pehmeät penkit joihin teki mieli jäädä nukkumaan elokuvan jälkeen ja salissa vain kolme ihmistä meidän lisäksi.

Torstaiaamuna jaksettiin herätä suht aikaisin ja otettiin suunta juna-asemalle, määränpäänä Brugge-niminen kaupunki. Oltiin netistä katsottu, että menopaluu-lippu Bruggeen maksaisi 13 euroa, joten yllätys oli aika epämieluisa, kun tiskin takana istuva täti ilmoittikin hinnaksi 26 euroa. Ostettiin kalliilta tuntuneet liput silti, koska oltiin sovittu tapaavamme australialainen kaverimme Alan siellä. Tutustuttiin Alaniin viime lokakuisella Tukholman reissullamme, kun yövyttiin samassa hostellissa. Alan on ollut vaihtarina Kööpenhaminassa, ja nyt koulun loputtua viettänyt pari kulunutta viikkoa matkustellen ympäri Eurooppaa. Belgia olikin sitten Alanin viimeinen etappi ennen kuin hän lensi Lontoon kautta takaisin Melbourneen.

Joka tapauksessa, junamatka sujui aika mukavasti, kun istuttiin vahingossa yli puolet matkasta ensimmäisessä luokassa, ennen kuin konduktööri pyysi meitä vaihtamaan oikeaan kakkosluokan vaunuun. Matka kesti vain tunnin verran ja asemalla odoteltiin hetki Alanin junaa, jonka jälkeen lähdettiin tarpomaan ulos ja etsimään keskustaa. Löydettiin onneksi turisti-info, josta saatiin kartta ja se keskustakin löytyi sitten nopeasti. Kukaan meistä ei ollut tajunnut ottaa etukäteen selvää oikeastaan koko kaupungista, joten lähinnä vain käveltiin ympäriinsä ja ihasteltiin kanaaleja ja vanhoja rakennuksia.

Valitettavasti mun kamerasta loppui akku muutaman kuvan jälkeen, joten enempää näytettävää mulla ei ole!

Tultiin illaksi takaisin Brysseliin ja hetken lepäiltyämme vein Lauran ja Alanin Brysselin kuuluisimpaan baariin, Deliriumiin. Baarissa on valtava valikoima juomia, ja valittiin listalta bissejä joilla oli hassuimmat tai oudoimmat nimet. Kuvassa Alanilla on kaktusbisse, itse maistoin mm. omenanmakuista.

Perjantaina saatiin taas kammettua itsemme ylös suht inhimmilliseen aikaan, ja aamupalan jälkeen lähdettiin kaupunkikierrokselle ja pääsin leikkimään matkaopasta - esitin kuitenkin pienen hiljaisen toiveen, ettei multa kysyttäisi mitään ihan kauhean vaikeaa Brysselistä! Kuljeskeltiin ympäriinsä 3-4 tuntia ja oon aika ylpeä siitä etten eksynyt kertaakaan ja taisin saada sisällytettyä reitilleni kaikki oleellisimmat jutut mitä nyt kävelymatkan etäisyydellä toisistaan pystyi saavuttamaan. Käytiin katsomassa mm. Grand Place, Manneken Pis, Palace of Justice, Royal Palace, yms. Tietysti matkan varrella syötiin myös belgialaisia ranskalaisia ja vohveleita!

Illalla meillä oli kotibileet talossa, ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin teemana oli aurinkolasit.

Ilta olikin oikein hauska, mutta ehkä riittää että nää kuvat puhuu puolestaan!

Lauantaiaamu oli haikea, kun saatettiin Lauran kanssa Alan taksille. Oli aika ihanaa, että Alan tuli Belgiaan vain meidän takia ja nää pari päivää olikin huippu hauskoja! Hassua ajatella että Alan on nyt takaisin Australiassa, eikä tiedetä että nähdäänkö enää ikinä! Mutta toivotaan niin :)

Lauantaipäivä sujui aika laiskoissa tunnelmissa, mutta illalla käytiin mun lempibaarissa, joka on irkkupubi muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Hauska ilta jälleen kerran!

Sunnuntaista mulla ei sitten olekaan enää kuvia, sekin päivä meni ohi aika nopeasti ja sitten Laura lähtikin junalla takaisin Lontooseen. Oltiin hieman järkyttyneitä siitä, että nähdään seuraavan kerran vasta 7 viikon päästä kun meen taas vuorostani Lontooseen, mutta uskon että lopulta aika menee taas liiankin nopeasti, niin kuin täällä tapana on!

Tää miniloma oli siis ihan mahtava, mutta huomasin kyllä sunnuntai-iltana sängyssä maatessani ja unta saamatta miettiväni, että on ihan kiva aloittaa taas uusi viikko ja arki. Nyt myös kun arki täällä tuntuu tosiaan jo arjelta, eikä kaikki ole enää ihan niin uutta ja ihmeellistä, niin oon päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas liikkumaan vähän enemmän. Hyvä lenkkeilypuisto on jo löytynyt, ja eilen käytiin kämppisteni Lilyn, Anne-Kristinen ja Lisen kanssa ruotsalaisella fitness - tunnilla ja innostuttiin siitä sen verran, että täytyy varmaan hankkia jäsenyys tuonne salille!

Tässä taas kuulumisia pitkästä aikaa, ensi kerralla yritän ehkä vihdoin toteuttaa sen merkinnän itse tästä työharjoittelussa olosta!