Mind the gap.

Huh en olekaan taas aikoihin kirjoittanut, vaikka kaikenlaista on tapahtunut. Tänään kävelin töihin suht iloisella mielellä (onhan perjantai!) ja päätin, että tänään kirjoitan blogiini työharjoittelustani Scancomingilla, sillä tähän mennessä olen keskittynyt enemmän muutoin täällä elämiseen. Päivä meni nopeammin kuin yleensä, mutta on yksi asia, mikä onnistuu saamaan mut takuuvarmasti pahalle päälle.

Satun nimittäin vihaamaan tekniikkaa. Tähän mennessä olen saanut olla samassa työhuoneessa Tiinan ja Tanian kanssa, mutta koska meillä aloittaa maanantaina uusi työntekijä, ja koska olen vain harjoittelija, niin minähän olen se, joka joutuu siirtymään työskentelemään toiseen työhuoneeseen, jossa on mm. ikivanha tietokone. Ehkä se johtuu luonteestani, mutta tällainen kärsimätön ihminen kuin minä nyt vain kiroaa kaiken tekniikan hyvin usein, kun mikään ei toimi niin kuin minä haluaisin. Vihaan sitä, kun tietokone takkuilee ja yhden sähköpostiliitteen avaamiseen menee viisitoista minuuttia. Vihaan sitä, että sähköposteihin on niin helppo olla vastaamatta tai vastata sitten kun ehtii, puhelimitse vastauksen kun saisi yleensä saman tien. Vihaan kun telkkareissa pitää olla digiboksi enkä koskaan saa kanavia näkymään. Vihaan kun puhelimeni sammuu kesken maailman parhaan biisin ja kestää kauan ennen kuin se suostuu avautumaan uudelleen. Ja vihaan sitä, että meidän talossa on tiskikone, jota hyvin harva osaa laittaa päälle ja tai tyhjentää puhtaita asioita, ja sitä että vielä harvempi osaa käyttää edes tiskiharjaa.

Joten vaikka lopulta aloin itse vain keksimään pääni sisällä enemmän syitä tekniikkaan liittyvään ketutukseeni kuin mitä oikeasti olisi ollut tarpeen, olin viimeisen tunnin suhteellisen pahantuulisena töissä, ja kävellessäni vesisateessa kotiin päätin piristyä ja olla ajattelematta työasioita tämän viikonlopun aikana. Siispä työharjoitteluuni liittyvä merkintäkin saa toistaiseksi vielä odottaa!

Sen sijaan voisin keskittyä kaikkeen siihen, mikä on hirveen kivaa Brysselissä asumisessa, koska niitä asioita on ainakin sata kertaa enemmän kuin niitä vähemmän kivoja.

Tykkään mun uusista kavereista täällä, joiden kanssa yksikään viikonloppu ei ole tylsä, eikä kyllä monet arki-illatkaan. Tykkään myös mun vanhoista kavereista, jotka ostaa lentolippuja tullakseen tapaamaan mua Brysseliin. Tykkään siitä miltä Grand-Place näyttää iltaisin ja oikeastaan tykkään myös katsella kaikkia niitä turisteja, joita näen aina kävellessäni aukion läpi ja jotka valokuvaa sitä tornia.

Siitäkin tykkään ihan superpaljon siitä, kuinka vaivattomasti täältä pääsee vähän kaikkialle. Niin kuin nyt vaikka Lontooseen, jossa vietin viime viikonloppuni. Kaverini Laura on siis siellä tekemässä omaa työharjoitteluaan samassa yrityksessä kuin minä, ja kun junamatka sinne kestää vain kaksi tuntia, niin oli pelkästään loogista ostaa junaliput sinne ja mennä tapaamaan ystävää. Olikin ihan huippu viikonloppu, vaikka ei mitään ihan sen kummempaa tehtykään. Aika meni ihan liian nopeasti!

Lähdin matkaan perjantai-iltana puoli yhdeksän junalla ja perillä olin puoli kymmeneltä paikallista aikaa. Sinä päivänä ei tehty mitään erityistä, koska olin niin myöhään perillä, mutta ei se haitannut, koska viiden viikon aikana oli kuitenkin ehtinyt kertyä niin paljon puhuttavaa!

Lauantaina jaksettiin herätä aikaisin, ja suunnattiin Portobello Marketille tekemään löytöjä. Hengailtiin myös vähän muuallakin siellä sun täällä Lontoossa, mutta mitään sen kummempia nähtävyyksiä ei lähdetty katselemaan, koska ne kaikki tärkeimmät on jo nähty aiemmilla Lontoon reissuillani. Illalla suunnattiin katsastamaan Camdenin yöelämää ja sehän olikin varsin hulvatonta.

Sunnuntai meni sitten taas lähinnä telkkariohjelmia katsoessa, koomatessa ja höpöteltäessä, ja sitten suuntasin takaisin Brysseliin puoli kahdeksan junalla. Harmi, että molemmilla kerroilla oli ulkona jo niin pimeää, etten nähnyt maisemia ollenkaan. Hassu ajatus, että siinä tyynenä junassa istuessani olinkin meren alla tunnelissa, vaikka en yhtään tiedäkään milloin se tapahtui. Epäilen että silloin, kun korvat meni tavallista enemmän lukkoon.

Mutta erittäin hyvä viikonloppu oli! Tällä viikolla ostin junaliput myös Pariisiin, johon seuraavaksi lähden tapaamaan toista tylharjoittelussa olevaa kaveriani Aidaa!